Pitkä ja kiva viikonloppu alkaa olla lopuillaan! Perjantai oli (luvallinen) vapaa koulusta, ja jo torstaina tuli mun ystävä kylään viikonlopuksi. Perjantaina oli työkeikka, jota olin jännittänyt ihan luvattoman paljon (that's me...), mutta sekin meni kumminkin ihan hyvin! Sen jälkeen käytiin muutamilla ja tanssimassa, mutta oli hieman lattea tunnelma baarissa, kun se oli täynnä juuri 18 vuotta täyttäneitä... Mutta sitähän se on noina k-18- iltoina.

Eilen oltiin tosi mahtavalla räppi-keikalla, eturivissä tietenkin. Keikoista kyllä jää niin pitkäksi aikaa iloiselle mielelle, ja etenkin hyvistä sellasista! Mun musiikkimaku on sellanen, että kuuntelen oikestaan ihan mitä vaan, mutta yleensä mulla on sellasia vaiheita, että kuuntelen jotain tiettyä genreä enemmän. Nyt tämä räppi-vaihe on kyllä jo kestänyt aika kauan, ja se on alkanut tulla vähän mun pukeutumiseenkin mukaan...

Puntarin ja pankkitilin vilkaseminen sai mut ihan tosissaan päättämään tehä jotain muutosta tähän elämäntyyliin... Pidän taukoa kyllä nyt todellakin juomisesta ja vois viettää tätä luppoaikaa muuallakin kuin sohvalla maaten. Jos vaikka kesään mennessä pääsis tästä turvotuksesta!

Maanantain "muutamat" venähti... taas. Naurettiinkin Katan kanssa, että kenellä muulla voi ollu krapula tiistaina kuin meillä?! Heräsin sitten ei-niin-miellyttävästä paikasta aamusella. Luulin oikeesti aluksi että oon Katan luona, mutta juu en ollu en. Pistin sitten viestiä sille ja sen neuvo oli "Nouse, pue ja etsi ovi". Ja niin mä sitten tein.

Nyt alkaa morkkis vasta hellittää... Tuli taas semmonen olo ettei tarvi meiän vakiopaikassa hetkeen näyttää naamaansa. Vaikka työntekijätkin sanokin kaivanneensa meitä jo, heh.

Huomenna tuleekin sitten kiva viikonloppuvieras! Mulla ei täällä oo käynykään paljon kavereita, kukaan ei jaksa lähteä kaukaa tänne eikä mun nykyinen asuntokaan niitä sen enempiä houkuttele... Laitettiinkin kämppiksen kanssa taas asuntohakemuksia, mutta eipä niitä asuntoja oo aiemminkaan taivaalta putoillut.

Koulussa tänään viihdyin jopa kaksi tuntia! Ei tullut ees huonoa omatuntoa, oli sen verran kuiva luennoitsija... Huomenna pyrin siihen kuuteen tuntiin ainakin.

Mä ihan oikeesti yritin kovasti päästä tänäänkin sinne kouluun asti... Mutta en onnistunut. Nooh, puolet päivästä oli joka tapauksessa peruttu, että ehkä mä en hirveesti menettänyt.

Mutta mäpäs kävin reilun 10 kilometrin kävelylenkillä! Se on paljon se, oon kyllä hirveen tyytyväinen itteeni, kerrankin. Muutenhan tämä päivä onkin menny ihan lekkeriksi, kun kaverit vielä houkuttelee mua lähtemään "muutamalle", kun huomenna on taas vaihteeksi vapaapäivä koulusta.  Saa nähä miten käy, pystynkö kenties vastustamaan houkutusta! Niin varmaan...

Alkaa kyllä olemaan nämä paikat taas vähissä, että missä kehtaa naamaansa vielä näyttää. Hei haloo, oon asunut täällä vasta puoli vuotta ja nyt jo tämä ongelma! Uskomatonta... Tällä vauhdilla joudun muuttaa uuteen kaupunkiin aina vuoden välein.

Kyllä tänään taas iski sellanen onnellisuuden tunne siitä, että muutin tänne syksyllä. Kaupunki on just sopivan kokonen mulle (ainakin vielä), ja täällä on aina niin kaunista, kun ei oo sitä samaa loskasäätä kuin etelämpänä, vaan kunnolla lunta! Ainut miinus on tämä nykyinen kämppä... Mutta senkin pelastaa kiva kämppis! 

Miten mun uuden vuoden lupaukset unohtui jo tammikuun loppuun mennessä... taas?! Tein mielestäni suhteellisen helppoja lupauksia toteuttaa; käytän alkoholia tästä edes hillitymmin (muutaman ei-niin-mairittelevan bileillan takia), harrastan muutakin kuin hyötyliikuntaa (= koulusta kämpille, kämpiltä kauppaan, kaupasta baariin) ja hankin kunnon kesätyöpaikan. Viimeinen onkin se ainut, jota en oo vielä rikkonut. Ja sekin sen vuoksi, että eletään vasta tammikuuta, eli kesätöistä ei oo vielä mitään tietoa...

Ensimmäiseen lupaukseen palatakseni, se taisi syntyä Levi- reissun morkkiksissa. Viikko uuden vuoden bilesutinoissa Levillä oli jopa mulle liikaa! Ja siltikään se lupaus ei multa onnistunut. Tipatonta tammikuuta mun olis turha edes yrittää. "Tipatonhan on köyhille tai alkoholisteille". Niin, ja niistä kumpikaan ei kuulosta multa, eihän? Mutta onneksi huomenna alkaa helmikuu, joka voiskin mun kohdalla oli "huikaton helmikuu"! Vuoden toinen kuukausihan on tunnetusti lyhyempikin kuin muut, ehkä se vois helpottaa mun urakkaa... Tai sitten vaan lakkaan huijaamasta itteäni näillä tyhjillä lupauksillani.

Ai niin, olihan mulla mielessä vielä yks lupaus, jota voisin koittaa! Nimittäin oon päättänyt pitää vuoden 2010 kokonaan vapaana parisuhteista. Heiloja saa olla, mutta ei mitään vakavampaa, sillä yksinkertaisesti en jaksa sitä suhteen aiheuttamaa stressiä! Viime kesän päätteeksi pääsin 500 kilometrin päähän entisestäni. Se vuoden kestänyt säätäminen saatiin yksinkertaisesti päätökseen sillä, että pistin kaikki välit poikki ja vaihdoin maisemaa. Ja oon kyllä ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Ja tästä lupauksesta mulla on hyvä fiilis, sillä tiiän että loppu vuoden oon luultavasti toisessa maanosassa vaihdossa, eli ennen sitä ei mitään vakituista hommaa mulle, kiitos!